B-tason vitsien﹠mauttomuuden ero kuparilangasta väännettynä

Huumorintaju kertoo ihmisestä jossain määrin. Yhtäältä voi olla tosi nokkela vitsi, ja sitten sille nauretaan sen vuoksi, että se oli nokkela, unohtaen kuitenkin siihen sisältyvän diskriminoivan vivahtein. Toisissa etninen tai seksistinen syrjintä on näkyvämpää, kuin toisissa. Aliupseerikoulussa harva se päivä pirkanmaalaiset kertoivat antiafristisia, tummaihoisia pilkkaavia vitsejä. Olimme alokaskauden tuttavien oansa kerta toisensa jälkeen vain ymmällään. Ei tajuttu, mikä niissä vitseissä nauratti heitä edes. Tuumasin, että ovathan ne tietysti nokkelia vitsejä. Mauttomia yhtä kaikki ja laiskoja. Ala-arvoinen huumori ei paljoa vaadi. Isävitsit sen sijaan ovat varsin neutraaleja sentään. On kuitenkin parempi niidenkin suhteen varmaan olla tarkkana, jottei kaikkea laita lekkeriksi. Jouduin tänään torumaan yhtä tyyppiä misogynistiseksi tulkitsemistani vitseistä. En normaalisti vaivaudu puuttumaan kaikkiin ihmisten r@sistisiin ja misogynistisiin möläytyksiin, mutta läheisen ihmisen kohdalla niin olen kyllä tehnyt. Silloinkaan muutosta en ole aina nähnyt. Yritin ainakin. N-sanahan on siinä kiinnostava, että väitetysti se on aikoja sitten ollut neutraali ilmaus. Vaan nykyisin se on joka tapauksessa syrjivä. EU-pakolaiskriisin jälkeen ksenofoobikot ovat ylittäneet pelkojaan. Saattavat avoimesti käyttää n-sanaa kuvaillessaan tummia ihmisiä ja osoittaa, kuinka ovat rohkeita. Sivistys on kateissa heiltä tältä osin. N-sanaa ja sen variaatioita ei tarvinne käyttää enää nykyisin missään konteksteissa. Sen voi ihan hyvin jättää pois sanavarastosta. Professori Esko Valtaoja ei jostain syystä tätä ymmärtänyt televisiossa. Mauttomuudesta: laulaja Tomi Metsäketo sanoi kohun keskellä olleensa aina väritön, hajuton, mauton. Kieltämättä, hän oli varsinkin tuota kolmatta ahdistelunsa osilta. Ehkei siis kannata olla mauton ihan totaalisesti.