Erityisesti entiset tapahtuma-alan ahdistelijat ovat olleet kÀrkkÀitÀ puolustamaan naisen euron valhetta. Helppoja irtopisteitÀ, joilla saa itsensÀ nÀyttÀytymÀÀn feministisenÀ. Rilliminimulkvismia.
Vertaus: luonnossa on marjoja, jotka nĂ€yttĂ€vĂ€t tutuilta ja turvallisilta, mutta ovatkin myrkyllisiĂ€. Niin ikÀÀn politiikassa on feministejĂ€, jotka todellisuudessa poimivat vain rusinat pullasta, eivĂ€tkĂ€ todellisuudessa noudata mitÀÀn suuria periaatteita. Puhuvat vihreydestĂ€ ja⸺alati⸺liitĂ€vĂ€t Kreikkaan porttoilemaan. Keuhkoavat tasa-arvosta, mutteivĂ€t aktiivisesti aja tasa-arvoa asevelvollisuuteen, joka on kenties rĂ€ikein epĂ€tasa-arvon kohta Suomessa; perusteltua tai ei. Toisin sanoen allekirjoittavat epĂ€tasa-arvon suotuisana ohjelmana – kunhan ajan kuluksi öyhöttĂ€vĂ€t. Pukeutuisivat edes kurkkusalaattiin.
Itsekritiikki on keskeinen osa feminismiÀ. Osoituksena siitÀ on feminismin neljÀ eri aaltoa. Myöhempi on aina kritisoinut aiempaa. Feminismi ei edelleenkÀÀn ole valmis eikÀ lopullinen. Viidennen aallon desentraloitu feminismi nÀyttÀÀkin jo muhivan mm. elokapinallisjÀrjestöjen tahoilta. MitÀÀn radikaalia muutosta/hyppyÀ ei nÀyttÀisi olevan edessÀ.
