En pidä väkivaltaa optimaalisena ollenkaan. Peruskoulussa kysyin Juhålta – totaalimäntti muuten – että no selvitetäänkö asia kotsan tunnin jälkeen tuolla koulun pihalla. Vaikeni sitten. Vaikka hän itse haastoi. Olen aikuisemmalla iällä yrittänyt psyykata itseäni kuitenkin siihen, että voisin antaa filosofisesti turpaan vastatoimenpiteenä. Eli jos joku käy käsiksi, niin armotta saisi tuta. Sen verran pidän väkivaltaa huonona juttuna, että ilmaisiakaan lyöntejä en mielelläni antaisi lyödyn välttämättä. Tuo samainen Juhå pummi minulta joskus rahelia. Mikset voi vain antaa? Ilman, että on lainaamista. Antaa vaan mulle rahaa. Piinallista. Muuan ystäväni ja menestysyrittäjä Karjalasta teorisoi, että mäntit jäisivät suurelta osin tuppukyliin ja viisaat muuttaisivat episenttereihin. Saattaahan se noinkin joskus olla. 80-luvulla oli trendi silti palata kutemaan kuitenkin kotiseuduille. Enää sitäkään kulttuuria enää ei juuri ole ollut.
