Hatunnostoa‍🎩

Olen halunnut tukea etenkin naispoliitikkoja saavuttaaksemme 50/50-tasaedustuksen politiikassa. Siltä osin olen kokenut myös aiheelliseksi arvostella melko kovasanaisestikin niitä, jotka eivät ole tehneet hyvin tärkeitä töitänsä. Vaihteeksi haluan nyt kuitenkin antaa pienen kehukierroksen. Shirin Namiq on jalon oloinen poliitikko. Olin hänenkin kampanjassa mukana viime vuonna, mikä osaltaan epäilemättä loi railoa vihreitä inhonneen anopin ja minun välille. Kantapää on paras opettaja kuulemma; poliittisuus on riskaabelia. Vaan Shirin teki tosin vaalistrategisesti mielestäni virheen siinä, että poseerasi perus-Juhan kanssa. Tuon itänaapuri Ilmajoen poliitikon, joka on verrannut uussuomálaisia vieraslajeihin. Törkeä väite ja istuu toista kauttaan eduskunnassa sillä välin, kun Shirin jäi Pitkämön tekojärven rannalle. Sanottakoon, että Elokapinan näkyvä tukija, ohjaaja Aki Kaurismäki on vastaavanlaisesti luonnehtinut *kaikkia* pulliaisia vieraslajeiksi tällä planeetalla. Kumpikin on havumetsässä. Olemme pulliaisinakin osa tätä planeettaa. Toisekseen, olemme kaikki samaa yhteistä lajia erovaisuuksinemmekin. Se siitä Juha Mäenpäästä. Elokapina kun poseerasi Jussi Halla-ahon kanssa, mikä tietyllä tapaa validoi Jussia, joka ei ole pahoitellut historiastaan liioin; se pyysi julkisesti anteeksi "r@sismistaan". Mikä oli vähän surkuhupaisaa kyllä. Elokapina, sen enempää kuin Shirin, *ei* ole ollut poseerauksissaan r@sistinen. Pelisilmää saattoi muutoin puuttua toki. Yhtä lailla voidaan asia kääntää toisinpäin: edellä mainitut sinimustalaiset saatiin validoimaan yhteiskuvilla elohiirten sekä viherpuolueen ympäristöhuolia, mikä on lieventävä asianhaara. ♻️ Shirin on ollut viimeaikainen Kurikan toivo eduskuntaehdokkaaksi. Voihan Vuohi -‍jäätelöt ovat hänen ja siskonsa vuohitilalta Miedonkylästä. Niitä myydään monissa K-Marketeissa. Sanottakoon, että viherpuolue ei ole antanut vielä tähän mennessä riittävänlaista tukea ehdokkailleen Vaasan vaalipiirissä. Kampanjapäälliköllä lisäksi meni kuppi nurin viime vuonna ja lopetti politiikan ainakin joksikin aikaa: Vihreiden vaalijulisteita oli revitty alas ja töhritty urakalla Etelä-Pohjanmaalla. Minut oli kutsuttu pitämään joku pieni puhekin Shirinin puolesta. Olisin mielelläni niin tehnytkin, joskin aika ei riittänyt ihan kaikkeen. Majoitin ukrainalaisia pakolaisia vaalikeväänä kaiken muun ohessa esimerkiksi. Mikäli elämäni ei olisi romahtanut viime vuonna eromasennuksesta, olisin ottanut vastaan ja kotouttanut enempikin heitä kriisin keskeltä. Sata prosenttia yhteydenottajista pummi rahaa, vaikka tein profiilissa jo selväksi, että Itä-Pohjola antaa massia jo verojen kautta ihan riittävästi. Joku vain pahoitteli ja vetosi kielimuuriin, kun ojensin häntä pummimisesta. Pakolaismajoittajia tarvittaisi enempikin. Varsinkin, kun moni niistä on kyseenalainen. Pakolainen ei ole sirkuseläin eikä työorja. Vastikkeita ei kuuluisi odottaa. Eikä mitään hyväksikäyttöä tehdä. Tarvinnevat vain yksityisyyttä, rauhaa ja palautumisaikaa. Molemmat pakolaiset saivat omien alojensa työpaikat kymmenessä päivässä. Me mentiin eikä vain meinattu.