Kateellisten nollasummapeli

Femseleille tuntuu olevan oleellisempaa se, että kaikkien menestys on identtistä keskenään eikä kukaan vahingossakaan saa etumatkaa; kuin se, että yhteinen kansantalous porskuttaa. Enää ei eletä missään keskiajan merkantilismissa, jossa yhden menestys koetaan suoraan olevan toisen onnesta pois. Postmodernin aikakautemme tyhjästä nyhjäisy on mahdollista saavuttaa luovuudella ja sitkeydellä. Kuulun psykoterapeuttini mukaan erääseen ihmistyyppiin, jolla on kyky olla kadehtimatta. Muuan koomikko niin ikään luonnehti, että sisaruskateus yms. olisi pitkälti länsimaiden kansalaisten äidinmaidosta saama kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan mielenmaisema. Kuitenkaan kun ei ole kahta samanlaista ihmistä tällä planeetalla tiedetysti, ei liene hirveän mielekästä edes alkaa vertailemaan kahden henkilön elämiä aivan valtoimenaan. Kunhan keskittyy omaan tekemiseen, se olisi pulliaisilta jo paljon. En odota toivottavasti ihan liikoja.